Hirvittää välillä vähän itseänikin tämä tahti. Viime viikolla ei ollut vielä tietoakaan asunnosta tai työstä ja tuntui, että meni vähintäänkin metsään molempien kannalta. Noh, kamala stressihän siitä pukkasi ja tuntui, että seinät kaatuu päälle.
Pienen epätoivon hiipiessä en kuitenkaan lannistunut (ystävien tsemppaus lienee auttanut) vaan jatkoin sinnikkäästi hakua. Viime maanantai oli tuskaisin päivä aikoihin. Maanantai jo itsessään ei ollut lempipäiväni tällä viikolla, eikä asuntoahdistus auttanut asiaan yhtään.
Miettimisen täyteisen päivän päätteeksi sain kuitenkin puhelun, joka vähintäänkin pelasti koko viikkoni.
Minusta tulee espoolainen 1.3.2015 alkaen.
Alkaa kohta koskemaan poskiin tämä hymyileminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heitä kommentilla!