28 tammikuuta 2015

EI PYSY ITSEKÄÄN PERÄSSÄ

Hirvittää välillä vähän itseänikin tämä tahti. Viime viikolla ei ollut vielä tietoakaan asunnosta tai työstä ja tuntui, että meni vähintäänkin metsään molempien kannalta. Noh, kamala stressihän siitä pukkasi ja tuntui, että seinät kaatuu päälle.
Pienen epätoivon hiipiessä en kuitenkaan lannistunut (ystävien tsemppaus lienee auttanut) vaan jatkoin sinnikkäästi hakua. Viime maanantai oli tuskaisin päivä aikoihin. Maanantai jo itsessään ei ollut lempipäiväni tällä viikolla, eikä asuntoahdistus auttanut asiaan yhtään.

 Miettimisen täyteisen päivän päätteeksi sain kuitenkin puhelun, joka vähintäänkin pelasti koko viikkoni.
Minusta tulee espoolainen 1.3.2015 alkaen.

Alkaa kohta koskemaan poskiin tämä hymyileminen.

25 tammikuuta 2015

SUNNUNTAI

Erittäin hyvää sunnuntaiaamua.
Mikäs tämän mukavampaa herätä ilman krapulaa ja juoda aamukahvia kuohukermalla sunnuntaiaamuna. No tuskin mikään.
Vanha aamupalakuva, mutta sattu nyt sopimaan tähän kohtaa
Mitään suurempia en tänä(kään) sunnuntaina ajatellut tehdä. Katson Netflixistä Silta-sarjaa ja toisella silmällä todennäköisesti asuntoja ja työpaikkoja.
Olen harrastanut taas myös nettishoppailua mitään kuitenkaan tilaamatta. Nappailen haluamiani (olipas haastava sana) tuotteita ostoskoriin ja poistan ne sieltä ylpeänä.
Nellyllä tosin olisi talvikengät, jotka haluaisin. Sellaiset feikki Caterpillarit, mutta kannattaakohan niitä enää edes ostaa? Kevät on kohta jo ovella nääs.
Ninjanuttura Milan sanoin
Olen taas karsinut vaatekaapista turhaa kamaa pois. Myynyt seitsemästätoista takista muutaman pois ja yritän tuskalla päästä vielä monesta muustakin eroon. Kenkiä on lähtenyt myös myyntiin kun joku vain ostaisi.

Eniten nyt kuitenkin toivoisin nytkähdystä työrintamalla ja sen jälkeen asuntojutuissa!
Mielellään nyt heti.

13 tammikuuta 2015

Tuuliviiri yllä talon katon

Eikä varmasti ole jäänyt huomaamatta keneltäkään.
Olen tykännyt aina käydä Helsingissä vaikka välillä ihmettelenkin mihin niillä ihmisillä muka on aina kiire. Naurettavan julkisilla kulkemispelkoni tainnutettua kävin aika usein Helsingissä, usein yksin. Kiertelin kauppoja ja katselin paikkoja. Helsinki on kaunis kaupunki, enkä todellakaan ole nähnyt siitä vielä puoltakaan.
 Viimeksi taisinkin mainita, että ystäväni Mila muutti Helsinkiin. Olen ollut hänen luonaan pari kertaa ja viettänyt muutenkin aikaa Helsingin seudulla vähän enemmän lähiaikoina.
Jokainen minua yhtään tunteva tästä arvatakin saattaa, että asunto on haussa Helsingistä.

Joo, joo. Kuultu on jo nämä "vastahan sä muutit siihen nykyseen", säästäkää minut niiltä.
Tiedän itsekin olevani melkoinen tuuliviiri, mutta eikö elämää kuulu elää?
Jos vuokra on kallis, voi ajatella maksaisinko onnesta satasen enemmän vai tallaisiko samaa paskaa kun tähänkin asti. Jos jätän yhden baari-illan kuukaudessa pois, voin vuokrata tämän asunnon. It's so easy.

Suunnitteluasteella tämä vielä toistaiseksi on (niin kauan kun asunto löytyy ja päätöksiä on tehtävä), joten vetäkää henkeä. Essi kyllä sanoi tänään, että minut tuntien se on viikko ja asun Helsingissä. :D Tuumasta toimeen!